👨‍⚖️🏛️ Pelilainsäädäntö Suomessa 🇫🇮

Tämän artikkelin tarkoituksena on tutkia Suomen pelilainsäädäntöä, sen nykyistä tilannetta ja tulevaisuutta. Tässä artikkelissa pohditaan yksityiskohtaisesti, mikä olisi optimaalisin vaihtoehto kaikkien osapuolten kannalta. Rahapeliala on nimittäin tarkasti viranomaisten tarkkailussa ja siitä on määritelty yksityiskohtaisesti laissa.

💬 Johdanto

Suomessa on ollut jo vuosikymmenien ajan arpajaislaki, jonka mukaan valtion omistama monopoliyhtiö on ainut taho, joka saa markkinoida palvelujaan Suomessa. Tämä ei kuitenkaan koske etäpelaamista, vaan ulkomaiset peliyhtiöt saavat tarjota palvelujaan suomalaisille pelaajille. Keskustelu etäpelaamisesta ja sen roolista Veikkauksen monopoliasemaan nähden onkin käynyt vilkkaana ja käsittelemme tätä aihetta artikkelissamme.

🔎 Taustaa

Suomalaiset ovat aktiivisia rahapelaajia ja THL:n havaintojen mukaan (http://www.julkari.fi/handle/10024/129595) yli 80 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista pelaa rahapelejä vähintään kerran vuodessa. Paikallinen pelimarkkina on valtava. Seuran mukaan (https://seura.fi/asiat/tutkivat/suomalaiset-pelaavat-rahapeleja-kasittamattoman-summa-maailman-viidenneksi-suurin/) täysi-ikäiset käyttävät yli 500 euroa rahapeleihin joka vuosi, joten käytännössä tämä tarkoittaa yli 1,5 miljardin euron kokonaiskulutusta. Summa on todella suuri ja nostaa suomalaiset rahapelejä käsittelevissä tilastoissa Euroopan kärkeen. Raha on myös yhteiskunnan tuloista puhuttaessa merkittävä.

Suomen pelilainsäädäntöä on tärkeä tutkia myös yhteiskunnallisista syistä. Suomen rahapelimarkkinan arvo on kasvanut tasaisesti ja viimeisen kymmenen vuoden aikana digitaalinen murros on muuttanut markkinaa. Peliriippuvaisten määrä on niin ikään ollut kasvussa, sillä se on THL:n tutkimuksen mukaan (http://www.julkari.fi/handle/10024/129595) arviolta noin 3,3 prosenttia eli yli 124 000 suomalaista. Tämä aiheuttaa myös yhteiskunnallisia haasteita.

Pelilainsäädännössä säädellyn Suomen valtion omistavan Veikkauksen monopoliasema on myös herättänyt paljon keskustelua. Helsingin Sanomien mukaan (https://www.hs.fi/talous/art-2000005814126.html) esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto on vaatinut Veikkauksen monopoliaseman jatkuvuudesta tarkempaa selvitystä. Tämä johtuu ennen kaikkea pelaajien muuttuneesta kuluttajakäyttäytymisestä, sillä rahapelaaminen painottuu yhä voimakkaammin internetin puolelle.

Nettipelaaminen on vaikuttanut myös Veikkauksen toimintaan. Ylen mukaan (https://yle.fi/uutiset/3-10461983) Veikkauksen markkinaosuus on kokonaisuudessaan yli 90 prosenttia, kun taas nettipelaamisesta puhuttaessa sillä on vain 75 prosentin markkinaosuus. Loppuosa on ulkomailta käsin toimivien nettikasinoiden hallussa.

Suurin osa näistä ulkomaisista toimijoista toimii esimerkiksi Maltan peliviranomaisten alaisuudessa. Pelaajia houkuttaa kansainvälisillä nettikasinoilla pelattaessa ennen kaikkea parempi palautusprosentti, sillä Veikkauksen peleissä palautusprosentti on vain 90 prosenttia, kun taas kansainvälisillä nettikasinoilla se on muutamia prosentteja korkeampi. Maltasta on tullut suosittu paikka, sillä Euroopan unionin talousalueelta kotiutettavat voitot ovat suomalaisille pelaajille verovapaita. Euroopan ulkopuolelle suuntautuvista voitosta tulee sen sijaan maksaa veroa.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto onkin ehdottanut, että Suomessa harkittaisiin monopolijärjestelmän sijaan toimilupien myöntämistä. Kauppalehden artikkelissa (https://www.kauppalehti.fi/uutiset/veikkauksen-roolissa-on-vakavia-ongelmia/f8a3f4da-735e-353b-b431-224c90d17277?ref=ampparit%3A8bae&ext=ampparit) todetaan, että Veikkauksen olemassa oloa on perusteltu sen hyväntekeväisyyteen keräämistä rahoista, mutta vastaavia tuottoja voisi niin ikään kerätä lisensseistä kerättävillä rahoilla.

🙄 Kaupat haasteena

Seuran mukaan (https://seura.fi/asiat/tutkivat/suomalaiset-pelaavat-rahapeleja-kasittamattoman-summa-maailman-viidenneksi-suurin/) keskustelua monopoliasemasta on herättänyt erityisesti kauppojen ja liiketilojen yhteyteen sijoitetut peliautomaatit, jotka ovat jopa kansainvälisessä vertailussa täysin poikkeuksellisia ja madaltavat ihmisten kynnystä pelaamisen aloittamiseksi. Tämän on koettu kohdistuvan erityisesti alempiin sosioekonomisiin luokkiin. Peliautomaattien käyttöön on myös tehty suuria muutoksia, sillä hiljattain pelaamisen alaikärajaa nostettiin 15 vuodesta 18 vuoteen.

Tilanne markkinoilla on herännyt uuteen eloon, sillä esimerkiksi naapurimaa Ruotsissa on siirrytty monopolijärjestelmästä toimilupien myöntämiseen. Tämän ansiosta keskustelu on virinnyt Suomessa uudestaan.

Suomen rahapelin lainsäädäntöä tarkastelevilla on nyt monia mahdollisuuksia. Itse näemme, että vaihtoehdot ovat seuraavat:

📃 Ehdotettu vaihtoehto

Mielestämme paras vaihtoehto on tehdä tarkempaa tutkimusta toimilupien selvitystä varten. Tällä tavalla on mahdollista tutkia, mikä tilanne vastaa parhaiten nykypäivän yhteiskunnallisiin tarpeisiin. Kuten aiemmin artikkelissamme käy ilmi, tämänhetkinen järjestelmä on herättänyt paljon keskustelua eikä se ole välttämättä enää sovellu sellaisenaan. Keskustelu on käynyt monopolijärjestelmän ympärillä vilkkaana, mikä myös tukee toimilupaperusteista mallia.

Onkin tärkeää, että aihepiiristä tehdään puolueeton kartoitus, joka läpikäydään perusteellisesti. Asiasta on hyvä tehdä jatkotutkimuksia, joissa otetaan kilpailutekijöiden lisäksi huomioon myös kuluttajien kannalta paras mahdollinen vaihtoehto sekä aiemmin tässä artikkelissa esiin nousseet sosioekonomiset tekijät.

👨‍🏫 Suositukset

Suomen pelilainsäädäntöä olisi hyvä tarkastella mahdollisimman pikaisesti, jotta asia saataisiin eteenpäin. Tämä strategia tulisi rakentaa mahdollisimman johdonmukaisesti usean eri viranomaisen osalle, jotta jokaisen osapuolen näkökanta saataisiin kuuluviin. Myös monopolitoimijalle pitää antaa puheenvuoro, jotta he voivat perustella, miten he näkevät toimintansa nyt ja tulevaisuudessa.

Esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto voisi tehdä aiheesta erittäin tarkasti kartoitetun tutkimuksen, jonka perusteella voitaisiin tutkia myös toimilupien hyötyjä ja haittoja. Lisenssipohjaisen mallin toimintaa tukisi myös se, että valtio voisi saada verotuloja niin kotimaiselta toimijalta kuin kaikilta muilta lisenssin saaneilta toimijoilta.